Teollinen astiavalmistuksen taito tuli vuonna 1874 toimintansa aloittaneeseen Arabiaan Rörstrandista. Sieltä tulivat myös ensimmäisten vuosien mallit ja materiaalit. Mallikirjat ja tehtaasta toiseen siirtyvät työntekijät levittivät tietoa tyyleistä ja menetelmistä. Mallien kopiointi ja edistyneempien tehtaiden jäljittely oli yleistä.

Arabian taiteellinen linja alkoi muotoutua, kun arkkitehti Jacob Ahrenberg palkattiin Arabian muotoilukonsultiksi 1895 ja seuraavana vuonna Rörstandista Thure Öberg maalajaksi.

Tehtaan vahvuudeksi on muodostunut 1800-luvun lopulta lähtien taiteilijoiden työskentely tehtaan tiloissa. Suurin osa heistä on osallistunut taideteostensa luomisen ohella tehtaan sarjatuotannon kehittämiseen.

1920-luvulla keskityttiin teknisiin uudistuksiin ja taiteilijoiden palkkaaminen painottui koristeluun.

Tehtaalle perustettiin Kauniimpaa arkitavaraa -osasto vuonna 1929, jossa erikoislasituksin ja kultauksin somistettujen koriste-esineiden lisäksi maalattiin käsin myös käyttöastiastoja.

Sota-aika ja materiaalipula vaikuttivat myös osaltaan siihen, että turvauduttiin jonkin aikaa vain kuparipaino- ja väripainokoristeisiin. Ferdinand Follin koristekuvasto oli ahkerassa käytössä, mutta myös kaikki vanhat varastoihin unohtuneet painokuvat käytettiin hyödyksi.

Modernismin pyrkimykset näkyivät Arabiassa. Vuonna 1932 Arabian taiteelliseksi johtajaksi kiinnitettiin suomalainen keraamikko Kurt Ekholm, joka oli opiskellut Tukholman taideteollisuuskoulussa. Arabian tuotanto jaettiin nyt selvemmin käyttöastioihin ja taide-esineisiin.

Vuonna 1935 Arabian tuotantoon tulivat ensimmäiset funkkisastiastot AH ja AR. Ekholm olisi suunnittelijana halunnut AH:n koristeeksi pelkän värillisen lasitteen. Ekholmin AR-astiasto tunnetaan parhaiten Sinivalkona. Kuuden hengen astiasto pinoutui täydellisesti, joten sitä oli helppo kuljettaa ja säilyttää pienissäkin tiloissa. Uutta oli myös se, että astiaston osia sai ostaa yksittäin.

Arabiaan perustettiin 1936 erillinen tuotannon suunnitteluosasto. Myös pienempien astiastojen ja muiden koriste-esineiden muotoilu oli eriytetty Ara-osastolle. Varsinainen taideteollisuusosasto perustettiin 1940-luvulla ja sen johtajaksi nimitettiin taiteilija Olga Osol.

Sodanjälkeisen materiaalipulan hellittäessä 1950-luvun alussa Arabian tehtaalla alkoi uusi kehityskausi, joka vahvisti tehtaan asemaa sekä kotimaassa että kansainvälisesti. 1945 Kaj Franck oli palkattu tehtaan tuotesuunnittelijaksi, ja vuonna 1953 markkinoille tuli kokonaan uudenlaista astia-ajattelua edustava Kilta.

Franckin Kilta-sarjassa konkretisoituivat rationaalisen modernismin ihanteet: esineiden yksivärisyys, eriväristen astioiden käyttö ruokapöydän koriste-elementtinä, yhdistelymahdollisuudet vanhempien esineiden kanssa sekä astiamuotojen soveltuvuus moniin eri käyttötarkoituksiin. Fajanssimassan ja värilasitteiden yhdistäminen voitiin toteuttaa kertapoltolla, mikä alensi kustannuksia. Väreinä olivat valkoinen, musta, vaaleankeltainen ja koboltinsininen. Kilta tuli tuotantoon vuosien 1952–53 aikana pitkällisen taistelun jälkeen.

1970-luvun alun öljykriisin seurauksena fajanssin, ts. Kilta- ja Paratiisi-sarjojen valmistus lopetettiin. Kummankin astiaston merkitys Arabian valikoimassa oli kuitenkin niin huomattava, että ne otettiin uudelleen tuotantoon 1980-luvulla.